Noi meidän teinit nääs. Ne on olevinaan niiiiin hirmuisen suuria ja omatoimisia ja taitavia, mutta ans olla kun tulee joku pulma - mua kiljutaan joka suunnasta hätiin. Ja sitten ne on ihan jipoissaan, kun istun köksän tunnilla niiden pöytään syömään ja juttelemaan. Ihqua!

Ja ah, miten ihanasti ihastumisenkin huomaa. Kumia niskaan ja sitä rataa. Osaa niistä tulee varmaan kauhea ikävä. Toisiaa taas ei yhtään.