Siis jatko-opintoja. Kukapa sitä nyt koulua varten opiskelisikaan... Tunnen itseni yläasteikäiseksi - seura taitaa tehdä kaltaisekseen. Jaksan tällä hetkellä puurtaa tasan ulkoisen motivaation aka opintojeni ohjaajan JA opintopiirini kahden muun jäsenen vuoksi. Jos löisin hanskat tiskiin, muillakin menisi hommat sekaisin. Pimenevässä marraskuun illassa on vaikeaa nähdä, mitäö hyötyä tästäkin koulutuspolitiikan ja -sosiologian kurssista oikein elämääni ajatellen on. Managerialismi, globalisaatio, jargon, jargon, jargon...

Jos oikein tsemppaan, saan artikkelit ennen tanssia luettua. Sitten voisin mennä tanssikaljalle. Ihan kun en muuten menisi. Eipä tarvitsisi kuitenkaan potea huonoa omatuntoa!