Päivä on ollut varsin mukava.

Löysin tänään opettamisen ilon jälleen. Piirtäsessäni vallankumousta (ja oppilaiden tajutessa, mitä halusin sanoa), koin hetkellisen valaistumisen. Tästä mä tykkään, tässä mä olen hyvä. Homma alkaa taas olla hanskassa ja alkuvaikeudet on nyt pikku hiljaa voitettu. Jopa levottomalla arabipojalla alkaa olla rispektiä muhun!

Kiireen vilkaa juoksi yliopistolle (kodin kautta, kun olin unohtanut lähettää itselleni ne pirun kommentaarit). Tällä kertaa olin opintopiirissä messissä, enkä tuntenut itseäni tyhmäksi kuin kerran! Lampsiessani yliopistolla mietin, että mussa täytyy olla jotain vikaa. Iso osa jatko-opintomotivaatiostani on sitä, että rakastan yo:lla hengaamista! Aleksandria ja opiskelijakirjasto on nastoja ja Päärakennuksen kahvilassa on mahtavaa fiilistellä. Ja Portania, siellä vasta tuntee itsensä fiksuksi. Kyllä luennoillakin upeaa, kun voi oppia (ja seminaareissa, mutta esseiden kirjoittamista inhoan). Parempaa on kuitenkin se tunne, että kuuluu joukkoon ja kuuluu niihin rakennuksiin. Outo mikä outo.