Opettajana tuppaan hahmottamaan vuodet lukuvuosien, en niinkään kalenterivuosien mukaan. Näin kesän kynnyksellä on hyvä vilkaista taaksepäin ja katsoa, mitähän sitä on oikein tullut tehtyä.

Kesällä 2005 olin CISV-leirillä Norjassa. Se oli kokemuksena tosi fantsu! Vaikka koin jonkin sortin ikäkriisin leirin kynnyksellä, pääsin siitä yli ja nuorruin leirin aikana vuosia!!

Syksyllä otin megahaasteen vastaan ja toimin erityisopettajana. Vaikka se oli raskasta ja monet asiat piti oppia kantapään kautta, opin kuitenkin ihan mielettömästi enkä yhtään harmittele päätöstäni.

Talvella olin rohkea ja otin riskin ja kieltäydyin uudesta määräaikaisesta opettajan sijaisuudesta. Pyrin etsimään täysin koulutustani vastaavia "oikeita töitä".

Keväällä aloittelin jatko-opintoja ja olin paikoin aika laiska. Tein myös lyhyitä sijaisuuksia ja valtavasti tuomarihommia.

Kokonaisuudessaan aika opettavainen vuosi. Asiat eivät ehkä menneet ihan niin kuin olisin toivonut, en ollut suunnitellut, että vielä kesällä olisin ilman töitä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että joudun "nöyrtymään" ja palaamaan opettajaksi syksyllä. Toisaalta, jos olisin ollut koko vuoden töissä, jatko-opintojen aloittaminen olisi tuskin edistynyt yhtään. Bonuksena sain mielettömästi tuomarikokemusta ja mahdollisuuden nousta jälleen tuomariluokassa.

Totta kai ottaa päähän, etteivät ovet unelmien työpaikoihin auenneet. Positiivista asiassa on kuitenkin se, että uskalsin ottaa talvella riskin. Vaikka taloudellinen tilanne on ollut kehnohko koko kevään, mitään kovin pahaa ei ole tapahtunut. Seuraavalla kerralla uskallan varmasti ottaa riskin pienemmällä etukäteispanikoinnilla.

Kaiken kaikkiaan koko vuosi menee runsaasti plussan puolelle. Rahattomana oleminen on jotenkin niin tuttu tila, ettei siitä jaksa edes järkyttyä.